Dinard, Ranska 2026
Palasin juuri Ranskasta, jossa vietin lähes kolme viikkoa asuntoautolla reissaten Pariisista Normandian kautta Bretagneen ja takaisin. Matka oli samaan aikaan työmatka ja osa omia taiteellisia kuvausprojektejani, joissa tutkin väliaikaista kotia, vieraassa ympäristössä olemista ja sitä, miten paikka alkaa — tai ei ala — vähitellen tuntua omalta.
Lähdin matkaan toiveena saada muistikortille asuntoautoelämän lisäksi myös sitä klassista, eleganttia Ranskaa, jota etsin mielessäni jo ennen reissun alkua: vanhoja rakennuksia, rannikkokaupungin tunnelmaa, valoa ja yksityiskohtia. Todellisuus matkan aikana oli monena päivänä paljon arkisempi ja hikisempi. Asuntoautoelämää, aurinkorasvaa, hellettä, pyykkejä, ruokakauppoja, väsyneitä lapsia ja aikuisia sekä jatkuvaa siirtymistä paikasta toiseen.
Dinardissa löysin haaveilemaani ranskalaista rantatunnelmaa. Vanhat vaaleat rakennukset, siniraidalliset rantakopit, mosaiikkilaatat, pastellivärit ja valkoiset aurinkotuolit. Päivä Dinardissa oli kuuma ja olin kaiken lisäksi tulossa kipeäksi, mutta täällä katseeni jotenkin aukesi ja virkistyi. Kuljimme päivän ympäri kaupunkia kävellen ja fiilistellen ja näin joka paikassa uusia valokuvia. Kuvasin portaita, valoa ja varjoja, geometrisia kaiteita ja yksityiskohtia sekä ihmisiä osana maisemaa.
